Kansanuskomusten oikominen on apteekissa arkipäivää

Kun illat pimenevät entisestään ja sää kääntyy syksyisen koleaksi, alkaa apteekin palveluosaston myyntitrendi kääntyä aurinkovoiteista kohti flunssalääkkeiden ja D-vitamiinin hamstraamista. Henkilökohtaisesti joskus jopa toivoisin, että apteekin palvelutiskimyynti palaisi takaisin, jotta ehtisi pysäyttää jokaisen kiireisen ”tiedän kyllä” asiakkaan ja esittää muutaman kysymyksen. Näin vältettäisiin turhan lääkkeen käytön ongelmia.

Asiakkailla tuntuu olevan käsitys, että D-vitamiini ennaltaehkäisee lähes kaikkea, eikä sitä voi saada liikaa. Oletetut päiväannossuositukset vaihtelevat 50 mikrogrammasta kahteensataan. Huomioon ei oteta ravinnon, monivitamiinien, kalkki- tai omega-valmisteiden sisältämiä D-vitamiiniannoksia. Luetusta ja kuullusta on myös täysin unohtunut, että suosituksia suuremman annostuksen voi ylittää vain tilapäisesti. Mitä se tilapäisesti oikeastaan tarkoittaakaan? Suurin osa tuntuu myös unohtaneen, ettei virallisten suositusten mukaiseen päivittäiseen annokseen tarvita kovinkaan suurta määrää oleskelua auringossa, jolloin kauniina syyspäivinäkin voi riittää pelkkä mieltä piristävä ulkoilu pillerin sijaan. Mielenkiintoiselta kuulostaa myös asiakkaan oletus tulehduskipulääkkeiden flunssan aikana iskevien tulehdusten ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta. Tulehduslääke kuin tulehduslääke, sama asia.

Se, mihin näillä hyvin tavallisilla apteekkikokemuksillani pyrin, on, että jos farmaseuttisen henkilöstön väliintulo kansanuskomuksiin puuttuisi, kuinka paljon turhia ja ylimääräisiä lääkkeitä meillä käytettäisikään. Onko millään tavalla perusteltua edes pohtia itsehoitolääkkeiden saatavuuden edelleenhelpottamista, jolloin myynnin valvonta heikkenisi ja oikean käytön ohjeistaminen puuttuisi? Pitäisikö ravintolisien myyntiäkin rajata paremmin? Jos kuitenkin ensin keskityttäisiin olennaisempaan: kansan terveys- ja lääketiedon osaamisen parantamiseen. Itse kannatan lääketiedon jonkinasteista opettamista jo peruskouluissa, terveystiedon ohella.