Farmasian maailmanjärjestö FIP markkinoi 100-vuotiskongressia ilmaisulla ”once-in-a-lifetime”. Kannattaisiko proviisorin siis nyt jos milloin lähteä kongressiin? Paitsi edellä esitetty ilmaisu kongressin ainutkertaisuudesta, on myös tämän vuoden ohjelman sisältö lupaava.

  Alallamme on ollut kuluvana vuonna käynnissä hankkeita, joihin Proviisoriyhdistys on osallistunut aktiivisesti. Näitä alan kehitystä eteenpäin vieviä ryhmiä ovat olleet esimerkiksi Lääkepolitiikka 2020 -seurantaryhmä, apteekkitoiminnan kehittämistä pohtiva työryhmä, Fimean lääkeinformaatiostrategian valmisteluprosessi sekä uudistamistyö Fimean määräysten parissa.

Proviisorien työllisyystilanne on tällä hetkellä hyvä, jos tilannetta arvioidaan vain työttömien osuuden perusteella. Oman jäsenistömme keskuudessa on työttömien osuus suuruudeltaan yhden prosentin luokkaa. Tämän lisäksi alle 30 tuntia viikossa työtä tekeviä on muutaman prosentin verran. Osa proviisoreista ei näy työttömyystilastoissa sen vuoksi, että he aloittavat proviisorin tutkinnon suoritettuaan toisen alan yliopistotutkinnon tai muun opiskelun. Osa viivästyttää valmistumistaan proviisoriksi.

Suomessa on luvanvaraiseen proviisoriyrittäjyyteen pääasiassa pohjautuva apteekkijärjestelmä. Tällaisen järjestelmän puolesta puhuvia seikkoja ovat mm. lääkejakelujärjestelmän laadukkuus, luotettavuus, riippumattomuus ja vastuullisuus.

"Tavallisen reseptin pitäisi olla voimassa kolme vuotta. On aika hölmöä uusia reseptejä vain siksi, että ne ovat vanhentuneet. On lukemattomia oireita ja vaivoja, joihin käytetään lääkettä määräaikaisia kuureja tai tilapäisesti, mutta tämä ei vaadi lääkärin arviointia vuosittain. [-] Vuosikontrolleissa olisi aikaa muuhunkin kuin vakituisten lääkkeiden reseptimerkintöjen tekemiseen.” Näin kirjoitti lääninlääkäri Helena Kemppinen kolumnissaan (www.mediuutiset.fi, 26.4.2010) siitä, kuinka reseptien uusinta on terveyskeskuksissa suuri työkokonaisuus, joka ei ole vähenemässä.