Blogit edustavat kirjoittajansa näkemyksiä eivätkä näin ollen kuvaa yhdistyksen virallista kantaa.

Kun metsää ei nähdä puilta

Helsingin Sanomissa 22.11. uutisoitiin siitä miten Kuluttajaliitto ja Kilpailu ja kuluttajavirasto haluaisivat saada itsehoitolääkkeet muuallekin kuin vain apteekkien hyllyille. Samalla kirjoituksessa sivutaan apteekkimonopolia ja sen vapauttamista. Asia ponnahtaa pinnalla aika ajoin ja siitä on toki hyvä käydä keskustelua. 

Itseäni häiritsee asian tiimoilta käydyssä keskustelussa vain se seikka, että asia näyttää aina kulminoituvan selvästi pienoisen kateuden värittämänä apteekkarien itsekkyyteen sekä siihen, miten vapaan kilpailun periaatteen uskotaan olevan parantava taika kaiken korjaamiseen. Ehkä näin voi ollakin jos, ja painotan sanaa ”jos”, apteekkijärjestelemässämme ja sitä kautta lääkkeiden saatavuudessa olisi jotain korjattavaa. Mutta kun ei ole.

Nykyinen järjestelmä toimii erittäin hyvin ottaen huomioon Suomen kaltaisen haja-asutusmaan tarpeet. Nyt voimassa olevan järjestelmä vaatii tietenkin parantamista ja muuttuvaan ympäristöön sopeutumista, mutta sen perustavat periaatteet, kuten apteekkien omistuksen ja perustamisen rajoittaminen sekä lääkkeiden myynnin salliminen vain apteekkien kautta, ovat periaatteita, joihin ei kannata hevillä kajota. 

Itsehoitolääkkeiden myymisen rajoittamiseen apteekeista on huomattavasti merkittävämpiä perusteita kuin se, että apteekkarit haluavat pitää kiinni kannattavasta monopolin suomasta elinkeinostaan. Nimittäin se, että meillä ei ole varaa riskeerata loistavasti toimivaa lääkehuoltoverkostoa, minkä itsehoitolääkkeiden vapauttaminen väistämättä tekisi apteekkien liikevaihdon pienentyessä entisestään. Tai toki voimme näin tehdä jos haluamme, että apteekit häviävät sieltä, missä niiden pitäminen ei ole kaikkein kannattavinta. Vai kuvitteleeko joku, että apteekkimonopolin vapautuessa, kukaan haluaisi perustaa omaa apteekkiliikettänsä sinne, missä sen toiminnan kannattavuudelle ei olisi minkäänlaisia takeita? Luultavasti ei. 

Tämä olisi omiaan kiihdyttämään muuttoliikettä yhä enemmän kohti kasvukeskuksia, pikkuhiljaa näivettäen pienet paikkakunnat olemattomiin. Siellä missä ei ole palveluja, ei ole ihmisiä, ja siellä missä ei ole ihmisiä, ei kannata liiketoimintaa aloittaa. Tässä tulee ilmi juuri Suomen haja-asutuksen erityispiirre verrattaessa esimerkiksi Keski-Eurooppaan, jossa ihmisiä riittää joka puolella. Meidän järjestelmämme turvaa sen, että apteekkeja löytyy riittävästi kaikkialta. Vapaa kilpailu, vaikka muuten hyvä periaate onkin, ei tässä tapauksessa luultavasti toimisi, ainakaan kuluttajien tasavertaisuuden nimissä. 

Toinen asia, mitä emme varmasti halua on se, että nyt apteekkarien Suomeen maksamat verorahat valuisivat ulkomaisiin veroparatiiseihin ja voitot ulkomaisille osakkeenomistajille. Siis sinne, missä se oikea ahneus asuu. Tämä on yksi hyvä syy puolustaa nykyistä luvanvaraista henkilöomistukseen perustuvaa järjestelmää, jossa verorahat maksetaan Suomeen. Vapaa kilpailu aiheuttaa helposti sen, että se kenelle on valmiiksi paljon saa helpommin vielä enemmän. Raha seuraa rahaa ja johtaa lopulta siihen, että Suomeen sitä ei ainakaan jää. 

Itse näen itsehoitolääkkeiden myynnin sallimisen puolustaminen vain apteekkien kautta edellä kuvattujen tapahtumaketjujen valossa erittäin perusteltuna. Ehkä jopa tärkeämpänä kuin usein ainoana perusteena tarjottavan potilasturvallisuuden. Potilasturvallisuus on toki yksi tärkeimmistä perusteista, mutta sillä ei voida perustella esimerkiksi sitä, miksi hyvin lääkkeen tunteva asiakas ei voisi yhtä hyvin ostaa päänsärkylääkkeensä kaupan kuin apteekin hyllyltä. 

Usein tuntuu vain siltä, että itsehoitolääkkeiden vapauttamista koskevissa keskusteluissa keskitytään liikaa loppujen lopuksi pieniin kuluttajille kohdistuviin parannuksiin ja unohdetaan se, kuinka tärkeää osaa itsehoitolääkkeet näyttelevät myös apteekkiliiketoiminnan turvaajina. Myös farmaseuttinen henkilökunta osaamisellaan ja tiedoillaan on apteekkarille arvokas ja välttämätön sijoitus.

Ville Oinio, proviisori

2. varapuheenjohtaja

Suomen Proviisoriyhdistys

 
Käyttäjän Ville Oinio kuva
-
Ville Oinio