Proviisorien
oma yhdistys

Tutkintotodistus ei riitä - farmasiassa on elinikäistä opiskeltavaa

Tutkintotodistus ei riitä - farmasiassa on elinikäistä opiskeltavaa Sain uuden työpaikkani kautta mahdollisuuden osallistua pitkästä aikaa Farmasian oppimiskeskuksen (FOK) järjestämälle iltaluennolle. Ihmettelin Helsingin luennon osallistujamäärää (noin 25 henkilöä) ja harmittelin kaikkien heidän puolesta, jotka eivät päässeet ottamaan osaa luennon antiin.

Reilu puolitoistatuntinen rykäisy vetäisi oppijat syvälle nivelreuman lääkehoitoon. Reumatologian erikoislääkärin 15-vuotisella kokemuksella täydennetty luento oli tiivis, voisin sanoa lähes kaiken kattava, paketti lääkehoidon asiatietoa. Mukana oli myös aivan viimeisimpiä tutkimustuloksia kuvineen. Vaikka tutkintooni kuuluvista vastaavista opinnoista on kulunut aikaa vasta nelisen vuotta, en voi sanoa istuneeni eilisellä luennolla turhaan. Paljon oli jo syvällisempää ja uuttakin tutkimustietoa ehtinyt karttua niiden vuosien aikana.

Olen osallistunut FOK:n jäjestämille iltaluennoille aiemmin pohjoisessa oppilasaikanani hormonikorvaushoitoluennon merkeissä ja sen jälkeen kerran Helsingissä neuropaattisen kivunhoidon puitteissa. Pohjoisen luennosta mieleen jäi, että siellä iltakoulutukseen osallistui lähes jokainen paikkakunnan farmasian alalla työskentelevä eli suurin piirtein tuo eiliset pari tusinaa ihmistä. Myös Helsingissä muutamaa vuotta aiemmin osallistujia oli vähintään kaksi kertaa eiliseen verrattuna. Uskoisin lisäksi näiden kaikkien kolmen luennon teeman olevan apteekkilaisille yhtä kiinnostava ja antoisa.

Mutta mikä sai aikaan sen, että pääkaupunkiseudun osallistujamäärä oli näinkin alhainen? Käsittääkseni erityisesti apteekkifarmaseutit saavat suurimman osan vuosittaisesta lisäkoulutuksestaan nimenomaan FOK:n kurssien ja Farmasian Päivien yhteydessä, jos lääkefirmojen edustajien työpaikkakoulutuksia ei huomioida. Tarvetta jatkuvaan kouluttautumiseen varmasti on, sillä se edesauttaa laadukkaampaa lääkeneuvontaa ja myös lääkitysturvallisuuden tarkkailua. Itse sain eilen uusia ajatuksia myös kysymyksistä heille, jotka ovat käyttäneet lääkkeitä reuman hoitoon jo pidempäänkin.

Eilinen luento osui ja upposi ainakin minuun. Mikään tieto ei ole niin arvokasta kuin eteenpäin välitettynä, joten ensi viikolla vien ja jaan omat puhtaaksi kirjoitetut muistiinpanoni luennosta myös työkavereideni luettavaksi. Tänään otan osaa Joka Proviisorin talousseminaariin, jonne on tänäkin vuonna ilmoittautunut ilahduttavat yli 110 osallistujaa.

 

Kommentit

Tulisin minäkin mieluusti, jos olisin "vapaa" illalla. Apteekkityöläisenä olen työvuorossa yhden pakollisen iltavuoron ja välivuoron viikossa, sitten on YKSI harrastusilta josta en luovu. Siinä meni jo 3, 2 arki-iltaa jäljellä tarhaikäiselle lapselle. Jos olisin pelkästään päiväsaikaan töissä, tulisin useampaan koulutukseen. Nyt on priorisoitava. Harmittaa tällainen mutta minkäs voit. Pitäisi vaihtaa päivätöihin, jos sellaisen jostain saisi.

Tottahan se on, että apteekissa on harvoin mahdollista tehdä töitä pelkästään virka-aikaan ja lähes jokaisen on otettava osaa myös iltatöihin vähintään kerran viikossa. Työnantajan velvollisuuksiin kuuluu olla antamatta etuoikeuksia kenellekään, ellei näin työpaikalla yhteisymmärryksessä olla kaikkien kesken sovittu. Myös omaa aikaa on priorisoitava: Täytyy myös sanoa, että hankalaa oli koko kevään ajan pitää kiinni itselleni sovitusta yhdestä tietystä omasta harrastusillasta viikossa, järjestökokouksetkin kun ovat iltapainotteisia. Mutta aika aikaansa kutakin, lapsetkin kasvavat. Toisaalta, myös FOKin iltakoulutuksia on vain kuutena iltana vuodessa. Jokainen on itse vastuussa oman ammattitaitonsa ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Apteekkarin tehtävä on kannustaa työntekijöitään tähän.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.