Arkipäivän ongelmanratkaisua #proviisorinarki

#proviisorinarki-blogisarja tuo esiin lääkealan ammattilaisten arkea ja sitä laajaa tehtävien kirjoa, joiden parissa proviisoreita työskentelee.

Miksi proviisori, tuo lääkealan erityisasiantuntija, kylvettää työssään rautakaupastaan ostamaansa seulaverkkoa ja ostaa kosteantilanmattoa?

Olen havahtunut useamman kerran kevään aikana miettimästä, miten ylempi korkeakoulututkintoni farmasiassa valmisti minut siihen, mitä minä teen juuri nyt. Näitä hetkiä ovat olleet muun muassa se, kun kylvetin rautakaupasta ostamastani teräksisestä, esimerkiksi kivimateriaalin tai soran seulontaan tarkoitetusta verkosta valmistamiani ruutuja laimeassa vetyperoksidiliuoksessa toiveenani saada niistä liiman haju pois. Samat aatokset pyörivät mielessäni eilen, kun tilasin työni puolesta kylpyhuoneeseen suunniteltua märkätilamattoa.

Myönnän olevani tutkija, mutta liekö tämä normaalia edes minun valitsemallani uralla?

Vastaus on, että tietenkin on, sillä kysehän on ongelmanratkaisusta. Perimmäisenä ongelmana tarinassani on käyttäytymisfarmakologian koeasetelma, johon pitäisi keksiä erilaisia lattiamateriaaleja. Koe-eläinten tulisi voida tunnistaa materiaalit toisistaan, mutta ne eivät saisi olla mieltymystä tuottavilta ominaisuuksiltaan erilaisia. Ensimmäisen ongelman ratkaisemista hidastava alaongelma muodostuu siitä, että teräsverkon teräviä reunoja pehmentämään käytetyn teipin liima haisi hiirien mielestä pahalle eikä haju poistunut kylvettämälläkään.

Erilaisten ongelmien ratkaisemin on tieteenteon ytimessä. Useimmiten tästä syntyvä mielikuva on ylevä ajatus maailman ongelmien ratkomisesta ja teoreettiselle tasolla liikkumisesta. Kuitenkin erityisesti kokeellisen tieteen maailmassa ratkaisua vaativat ongelmat ovat hyvin konkreettisia ja niitä ratkotaan hyvin usein teipillä. Teoriatason ongelmia kun tavataan ratkoa tekemällä kokeita, mutta kokeita ei voi tehdä, jos ei ole sopivia materiaaleja ja laitteita.

Helpoin tapa tällaisessa tilanteessa olisi tietenkin kääntyä eläinkokeisiin erikoistuneiden laitevalmistajien puoleen. Tieteen ja erityisesti perustutkimuksen heikohkot resurssit takaavat kuitenkin sen, että tällainen arkipäiväinen ongelmanratkonta ei tule poistumaan, sillä kaupallisten tahojen tarjoamat ratkaisut ovat äärettömän hyvin hinnoiteltuja. Kylpyhuoneen mattoa saa rullassa huomattavasti halvemmalla kuin jyrsijöiden ehdollistamiseen suunniteltuja kammioita.

Vaikka tutkimuksella ja ongelmilla on aivan erityinen suhde, on jokapäiväinen ongelmanratkaisu varmasti osa jokaisen proviisorin arkea. Työtehtävästä riippuen se myös saa hyvin erilaisia ilmenemismuotoja. Mietipä itse, mitä muiden mielestä kummallista itse pidät täysin arkipäiväisenä osana työtäsi.

Lauri Elsilä

Kirjoittaja on riippuvuuden neurofarmakologiasta väitöskirjaa tekevä tutkija Helsingin yliopistossa