Blogit edustavat kirjoittajansa näkemyksiä eivätkä näin ollen kuvaa yhdistyksen virallista kantaa.
Mistä yliopistoalan työkiistassa sovittiin?
Juha Sipilän johtama hallitus on kohdistanut merkittäviä leikkauksia yliopistojen rahoitukseen hallituskautensa aikana, mikä on johtanut useisiin yt-neuvotteluihin ja suuriin irtisanomisiin yliopistoissa. Leikkausten myötä yliopistojen rahallinen tilanne on huonompi kuin vuosikausiin. Osaltaan tämän oireena ensimmäistä kertaa ikinä Suomessa professorit ovat käyneet lakkoilemaan, kun 28.2. yliopistojen työntekijäpuolen ammattiliitot järjestivät vuorokauden mittaisen lakon Helsingin yliopistossa. Työtaistelutoimenpiteen tarkoituksena oli vauhdittaa jumiutuneita yliopistoalan työehtosopimusneuvotteluita.
Alun perin tekstin tarkoituksena oli selvittää Proviisoriyhdistyksen jäsenille yliopistoalan työkiistan kysymyksiä ja lakkojen syitä, koska neuvotteluiden lopputuloksella on merkitystä myös yliopistosektorilla työskentelevien yhdistyksen jäsenten arkeen. Tänään saavutetun sovinnon myötä esittelen lyhyesti, mistä sovittiin.
Työehtosopimusneuvotteluissa on usein kyse palkasta, eivätkä nämä neuvottelut olleet poikkeus. Työntekijät haluaisivat, ja saivat, yleisen tason mukaiset palkankorotukset, minkä lisäksi sekä työnantaja- että työntekijäpuoli kaipasivat muutoksia palkkausjärjestelmään: työntekijäpuoli kaipaisi henkilökohtaisen palkanosan kannustavuuden kasvattamista, kun taas työnantaja haluaisi muuttaa järjestelmää vapaammin määriteltävien suorituskategorioiden suuntaan. Osa palkankorotuksista sidottiinkin palkkausjärjestelmän kehittämiseksi perustettavan työryhmän määräaikaan valmistuvaan esitykseen ja uudistuksessa sovittaviin henkilökohtaisiin palkanosiin.
Yt-neuvotteluiden myötä lopetettiin useita opetus- ja tutkimustehtäviä, mikä on johtanut määräaikaisten tehtävien ketjuihin: esimerkiksi yliopistonlehtorin tehtävä on saatettu päättää lopettaa, eikä sitä tulla avaamaan julkiseen hakuun tehtävän haltijan jäädessä eläkkeelle tai siirtyessä muihin tehtäviin. Opetuksen toteuttamiseksi tämä paikka kuitenkin täytetään määräaikaisesti yliopiston sisäisesti siten, että uusi määräaikainen kausi voidaan toteuttaa edellisen loppuessa yksikön omalla päätöksellä. Määräaikaiset työjaksot käytännössä olemattomassa tehtävässä jatkuvat, mutta paikkaa ei tulla koskaan vakinaistamaan.
Esimerkin mukaiset määräaikaiset tehtävät ovat arkipäivää tutkimus- ja opetushenkilökunnalle, samalla kun yliopiston teknisen ja tukihenkilöstön kohdalla moni työtehtävä on sidottu kestoltaan määräaikaisena projektirahoitukseen. Vaikka tietty projektiluonteisuus ja määräaikaisuus ovatkin osa akateemisen työn luonnetta, luovat pitkään ketjutetut määräaikaiset työsuhteet työelämään voimakkaasti hyvinvointia syövää epävarmuutta. Sovinnon myötä osapuolet perustavat työryhmän edistämään näiden määräaikaisuuksien suhteellisen osuuden vähentämistä.
Neuvotteluissa keskusteltiin myös laajemmin erilaisista tekstikysymyksistä, esimerkiksi kontaktiopetuksen määritelmän muutoksesta vastaamaan paremmin nykyisiä opetusmenetelmiä sekä tutkimuksen mahdollisuuksien parantamisesta. Myös näiden kysymysten ratkaisemiseksi perustetaan valmistelevia työryhmiä. Vaikka julkisen keskustelun pohjalta raha näyttää olleen kiistan keskiössä, tuoreen sovinnon myötä näyttää siltä, että tästäkin asiasta voidaan keskusteluja jatkaa jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä.
Lauri Elsilä
Kirjoittaja on proviisori ja väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa