Oman mentorin kanssa ProMentor-ohjelmaan

Väitöskirjatutkimukseni loppuvaiheessa aloin hiljalleen kyseenalaistaa tulevaisuuttani akateemisessa maailmassa. Tykkäsin tutkimuksesta, mutta halusin kokeilla muutakin. Vaikka lääkeaineanalytiikan kehittäminen oli todella mielenkiintoista ja ihanan haasteellista, tunsin kaipaavani lähemmäs lääkkeitä ja potilaita. Väitöksen jälkeen oli sopiva hetki lähteä uusille poluille. Mutta mihin suuntaan? Ja ennen kaikkea mikä määränpäänä?

Nämä ajatukset mielessäni hihkaisin riemusta, kun kuulin Proviisoriyhdistyksen mentorointiohjelmasta. Mahdollisuus päästä verkostoitumaan ja luottamuksellisesti keskustelemaan kokeneemman kollegan kanssa alasta, sen mahdollisuuksista ja urasta kuulosti juuri siltä, mitä kaipasin.

Sitä tuntui kuitenkin kaivanneen moni muukin - ensimmäisenä vuonna en mahtunut ohjelmaan mukaan. Tänä vuonna sain sitten mahdollisuuden lähteä mukaan pilottihankkeessa, jossa etsisin itse oman mentorini. Hihkaisin taas riemusta: tämähän on loistavaa, saan itse valita mentorini ja samalla osallistua valmiiseen ohjelmaan. Aikaa ohjelman alkuun oli kuitenkin vain pari viikkoa. Miten ja millaista mentoria oikein lähtisin etsimään?

Tässä vaiheessa olin jo löytänyt mielenkiintoisia töitä lääketeollisuuden saralta ja olin tyytyväinen tilanteeseeni. Mieltäni askarruttavat kysymykset olivat täsmentyneet; nyt mietin, minkälaisen ihmisen kanssa niistä haluaisin keskustella. Minkälaista kokemusta ja koulutusta mentoriltani toivoisin? Miten paljon merkitystä niillä oli? Kävin läpi verkostojani ja myös niiden ulkopuolista maailmaa. Jos tuntisin henkilön, tietäisin hänen olevan hyvä tyyppi. Liian tuttu ei kuitenkaan tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

Kaikkien kriteereideni jälkeen mieleeni tuli lähinnä vain yksi henkilö: Orionin lääketurvaosaston johtaja Jukka Pesonen - jolla olisi varmasti ihan tarpeeksi muita kiireitä. Päätin kuitenkin kysyä. Ehkä Jukka osaisi vinkata  jonkun muun sopivan henkilön, jos ei itse lähtisi mukaan. 

Jukka lähti mukaan! Jälleen riemuitsin! Hieman myös jännitin. Mitä kaikkea ProMentor-ohjelma ja mentorointi ylipäätään pitivät sisällään?  Mistä kaikesta keskustella mentorin kanssa? Riittäisikö aiheita koko vuodelle? Saisiko myös mentorini ohjelmasta jotain irti? 

Aloitusseminaari, jossa kaikki mentorointiparit tapasivat ensimmäistä kertaa, vastasi moniin kysymyksiini. Ymmärsin, että mentorointivuodesta tulisi sen näköinen, kuin mentorointipari itse halusi ja itse siitä teki. Seminaarin esityksissä selvennettiin mentoroinnin käsitettä ja tavoitteita. Edellisen vuoden mentorit ja mentoroitavat jakoivat kokemuksiaan. Kaikille jaettiin mentorointioppaat, joista löytyi lisätietoa ja loistavia vinkkejä mentorointiin. Antoisaa oli myös keskustella muiden mentoroitavien kanssa, kuulla heidän ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Kasassa tuntui olevan hyvä porukka, tunnelma oli rento, innostunut ja energinen.

Ensimmäinen kahdenkeskinen tapaaminen vahvisti mentorivalintani osuneen nappiin. Odotan innolla, mitä vuosi tuo tullessaan ja kannustan kaikkia mentoroinnista kiinnostuneita harkitsemaan vaihtoehtoa etsiä itse oma mentorinsa seuraavan ProMentor-ohjelman yhteydessä. Tai miksei myös sen ulkopuolella, jos ohjelmaan osallistuminen ei ole mahdollista. ProMentor-opas auttaa alkuun kummassakin tilanteessa! 

Niina Suni,

asiantuntijaproviisori, DRA Consulting oy