Farmasian koulutus Helsingissä - ratkaisevat tulevaisuuden askeleet

Tänä keväänä Helsingin yliopiston Farmasian tiedekunnassa annettava farmasian opetus on ollut alan puheenaiheena kahdesta syystä. Ensinnäkin keskustelua on herättänyt Farmasian tiedekunnan tulevaisuus yliopiston organisaatiomuutoksen seurauksena. Toisena syynä on parhaillaan käynnissä oleva proviisorin koulutusuudistus.

Farmasia on monitieteisyydessään mielenkiintoinen ala. Koulutuksemme sisältää kokonaisuuksia, jotka liittyvät niin insinööritieteisiin, perusluonnontieteisiin, soveltaviin luonnontieteisiin, lääketieteisiin kuin yhteiskuntatieteisiinkin. Ehkäpä juuri tämän moniulotteisuuden takia farmasian laitos on hakenut omaa paikkaansa yliopiston hallintorakenteessa useampaan otteeseen sen perustamisen jälkeen vuonna 1897. Laitoksemme on historiansa aikana ollut osa niin lääketieteellistä kuin matemaattis-luonnontieteellistä tiedekuntaa, mutta ei ole yhtä yksiselitteistä yhteistyötahoa, jonka kanssa koko farmasian voisi ongelmitta yhdistää. Eri oppiaineiden näkökulmista kansalliset tutkimuksen ja koulutuksen yhteistyökumppanit sijaitsevat eri kampuksilla ja myös pääkaupunkiseudun muissa yliopistoissa. Oppiaineiden pilkkominen ympäri yliopistoa puolestaan tuskin olisi kenenkään etujen mukaista.

Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että itsenäinen Farmasian tiedekunta on ollut hyvä ja luonteva ratkaisu alamme kannalta. Ideaalista olisi, jos tiedekunta voisi jatkaa omana yksikkönään myös tulevaisuudessa. Valitettavasti suunnan ollessa kohti suurempia tiedekuntia tämä ei liene pitkällä tähtäimellä realistista.

Farmasian tiedekunnan toimintojen liittämistä Lääketieteelliseen tiedekuntaan koskevat neuvottelut kariutuivat aiemmin tänä vuonna. Niinpä professorikunnan tarkoituksena on tällä hetkellä pitää tiedekunta itsenäisenä niin pitkään kuin mahdollista. Pysyminen Viikin kampuksella on joka tapauksessa tiedekunnan johtoryhmän tahto. Johtaako tämä tie mahdollisesti lopulta liittymiseen Maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan ja onko rahoituskysymyksiä siellä helpompi ratkaista kuin Lääketieteellisen tiedekunnan yhteydessä?  

Farmasian asemointi tiedekuntakentässä antaa vahvaa signaalia siitä, haluammeko kehittää farmasiaa osana terveydenhuoltoa vai johonkin muuhun suuntaan. On syytä myös miettiä sitä, minkälaiset farmasian tutkinnot vastaisivat parhaiten tulevaisuuden osaajatarpeeseen. Apteekkityö on muuttunut e-reseptin ja erilaisten neuvontatyötä tukevien tietokantojen käyttöönoton myötä huomattavasti ja farmasian ammattilaisille on aukeamassa moniammatillisten tiimien myötä uudenlaisia mahdollisuuksia hoitoalan yrityksissä. Koulutuksen pitäisi nykyistä paljon paremmin tukea tätä työtä antamalla entistä laajemmat valmiudet kokonaisvaltaiseen lääkehoidon onnistumisen tukemiseen, myös yhteistyössä muiden ammattiryhmien kanssa. Koulutukseen pitäisi esimerkiksi sisältyä lääkehoidon arvioinnin pätevyys (LHA-pätevyys) kaikille laillistettaville farmaseuteille ja proviisoreille. Proviisorin koulutuksen tulisi lisäksi eriytyä farmaseutin koulutuksesta riittävästi  jo ensimmäisien opiskeluvuosien aikana. Farmaseuttiopiskelijoita tiukemmilla kriteereillä opiskelemaan valittujen proviisoriopiskelijoiden motivaatiota tulisi ylläpitää heidän kehittymispotentiaaliaan vastaavien vaativampien kurssien avulla.

Proviisorin koulutuksen uudistuksessa ja myös farmasian erityiskoulutuksissa (ERKO) johtamiskoulutusta ollaan tuomassa vihdoin paremmin mukaan tutkintojen sisältöihin. On kuitenkin muistettava, että pelkkä henkilöstöjohtamisen ja operatiivisen tason johtamisen osaaminen ei proviisorille riitä. Mukaan on saatava myös strategisen johtamisen ymmärrystä ja taitoja. Mikäli emme itse kehitä itseämme myös tällä johtamisen osa-alueella, joku muu ammattiryhmä ottaa strategisen johtamisen roolin. Tällöin menetämme mahdollisuuden ohjata alamme yritysten kehitystä haluamaamme suuntaan.

Farmasian monitieteisyyden vuoksi koulutuksen tulee valmentaa huippuosaajia hyvin erilaisiin tehtäviin. Koulutus antaa eväsrepun ammattilaisena kehittymisen matkalle, pohjan, jolle osaamista työelämään siirryttyä rakennetaan. Alamme tutkintojen tulee jatkossakin säilyä sisällöltään monipuolisina, sillä juuri se on niiden yksi suuri vahvuus.

Anne Tammimäki,

hallituksen puheenjohtaja, Suomen Proviisoriyhdistys