Blogit edustavat kirjoittajansa näkemyksiä eivätkä näin ollen kuvaa yhdistyksen virallista kantaa.

Kun uskalsi toivoa, toive toteutui

Hienona koimme erityisesti mahdollisuuden työstää ajatuksia täysin puhtaalta pöydältä toisen oman alan ihmisen kanssa ilman eturistiriitoja. Tietynlainen samanlaisuus auttoi asettumaan toisen tilanteeseen ja pystyi peilaamaan omia kokemuksiaan. Yhteiset askeleet otettiin ehdottoman luottamuksen vallitessa, mutta päätimme nyt kuitenkin jakaa lukijoille ProMentor -kokemuksiamme, ajatuksia ja tuntemuksia, muutaman matkan aikana tunnistamamme teeman: luottamus, omien ajatusten tuulettaminen ja hiljaisen tiedon siirtäminen, kautta.

Luottamus

Petra: Onko minusta mentoriksi? Voiko tavallinen proviisori auttaa? Minulla ei ole valmiita vastauksia. Luottamuksen pohjanakivinä motivaatio ja uteliaisuus, mitä tästä tulee? Täysin puhtaalta pöydältä alkavat keskustelut, ei muita rooleja kuin mentori ja mentoroitava. 

Anni: Minulle, valmistumisen kynnyksellä keikkuvalle, luottamus merkitsi henkilöä, joka tukee pelottavienkin ensimmäisten askelten ottamisessa uralla.  Luotin, että epävarmuuteni ja heikkouksieni paljastamista, ei käytetä minua vastaan. Oikeastaan päin vastoin,  hyväksyin nämä ”salaiset” ajatukseni Petran tukemana ja sitä kautta myös käsittelin niitä eteenpäin, lopulta keskittyen vahvuuksiini ja mahdollisuuksiini. Omien haaveiden sanominen ääneen luottamuksellisessa ympäristössä sai mahdollisesti osaltaan toimimaan aktiivisemmin haaveen toteutumiseksi. 

Omien ajatusten tuulettaminen

Petra: Raikkaita ajatuksia ja intoa! Uteliaisuus, halusin auttaa ja kokeilla jotain uutta. Toiveenani oli saada uutta virtaa ja tuoreita ajatuksia. Tilaisuus tutustua nuorempaan kollegaan, päästä toisen ihmisen elämään kanssakulkijaksi vuoden ajaksi. Miten paljon voikaan vuoteen mahtua! Sain paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. En menettänyt mitään.

Anni:  Elämäni tunneskaala, yksittäiset tapahtumat ja voimakkaat reaktiot, välittyivät vahvasti  tähän prosessiin. Luultavasti myös kanssakulkijani eteen nämä pamahtivat keskusteluissamme aina uudestaan ja uudestaan, kunnes hävisivät alitajuiselta agendalta ja siirtyivät tuuletettuna vahvaan ja päämäärätietoiseen toimintaan tai ajatus- ja tunnetilaa vapauttaviksi ”No Actions Needed” -kategoriaan.

Hiljaisen tiedon siirtäminen

Petra: Valmiita vastauksia ei ole, mutta sparrailu toisen kanssa näyttää auttavan selkeyttämään omia ajatuksia. Omien kokemusten kertominen, toinen saa tehdä omat johtopäätöksensä; oliko hyvä idea vai ”näin en ainakaan tee”? Suhteellisuuden taju; mikä on suurta ja merkityksellistä, mistä ei niin kannata välittää? 

Anni: Alan ihmisen elämän seuraaminen vuoden ajan (yllättävänkin kokonaisvaltaisesti!) antoi roolimallia ja toisaalta auttoi vastaamaan ainakin alustavasti kysymykseen ”millainen proviisori haluan olla?”. Hiljaisesti sain vahvistusta sille, miten oman polun löytäminen tapahtuu lopulta kuitenkin yhteistyössä lähellä olevien ihmisten kanssa täysin yksin pohtimisen sijaan. 

Ja niin siinä kävi, että kun uskalsi toivoa, toive toteutui. Mentorointiohjelma avasi meille molemmille ikkunan toisen ihmisen maailmaan; työelämään, opiskeluun, harrastuksiin, elämäntilanteeseen. Ihmeellinen juttu, tästä jäi paljon eväitä matkaan.

 

Anni Saukkonen, proviisoriopiskelija ja mentoroitava ja Petra Lehtinen, proviisori ja mentori

ProMentor-ohjelma 2013-2014

 
Käyttäjän Anni Saukkonen kuva
-
Anni Saukkonen