M.O.T - mikä oli t(h)utkittava

Maanantai-iltana pulssini nousi, kun MOT-ohjelma paljasti minulle, että apteekkarit ovatkin rikollisia, että apteekkitoiminta ei ole hyväksyttävää, että apteekkilaisena minä haluan keskittyä vain lääkeneuvontaan. Olenko ymmärtänyt kaiken väärin?

Helpotun, kun heti ohjelman alussa toimittaja päivittelee, että apteekin kuitissa on erilaisen alv-prosentin omaavia tuotteita. Tottakai lääkkeellä ja ravintolisällä on eri alv-prosentti. Taustatyöt on tehty huterasti. Mutta asenne on vahva ja se paistaa läpi ohjelman. Jään kollegoideni kanssa pohtimaan ohjelmassa esitettyjä väitteitä ja suomimaan sen sisältämiä virheitä.

Apteekkien osakeyhtiöt maksavat tuloksestaan saman verran veroa, kuin kaikki muutkin osakeyhtiöt. Osakeyhtiö ei maksa poikkeuksellisen korkeaa veroprosenttia, kuten apteekki maksaa. Ja kun apteekkimaksuakin maksetaan (pääsääntöisesti) vain lääkemyynnistä, niin mikä tässä oli veronkiertämistä? Jos sinä voisit valita maksatko palkastasi 58 % vai 20 % veroa, niin kumman valitsisit? Verosuunnittelu on sallittua ja suositeltavaa, silloin kun noudatetaan lakeja. Verosuunnittelulla varmistetaan yrityksen tulosta, jotta se voi toimia, kehittyä ja työllistää.

Hallitus on taas tuomassa pöytään uuden esityksen, apteekkimaksun tilapäisen korottamisen, jolla apteekkitoiminnan kannattavuutta leikataan. Kyllä apteekitkin osallistuvat Sipilän hallituksen taloustalkoisiin. Uusia tuottoja on etsittävä, muuten yrityksen toimintaedellytykset heikkenevät, henkilöstöä vähennetään, ja lääkeneuvonta kärsii.

Uskon, että tuntuu pahalta kun MOT-ohjelma heittää 11 tunnin työpäivän tehneen apteekkarin silmille väitteen, että apteekkari käärii 18 perushoitajan palkan verran voittoa yrityksestä. Miksiköhän ohjelma ei nostanut esiin, että turkulainen Citymarket-kauppias tienasi 2,8 miljoonaa, joka vastaa 100 kertaisesti Suomen pienimpien apteekkien apteekkareiden tulosta? Se on realistisempi näkymä monelle meistä ensimmäistä apteekkiaan havittelevista proviisoreista.

Me tiedämme, mikä toimialamme todellisuus on. Toisaalta emme voi vain poteroistamme huutaa maailmalle, että älkää koskeko meidän privilegioon. On kohdattava kysymys, miksi ulkopuoliset näkevät apteekkitoiminnan niin epäreiluna. Yksi syy ehkä on apteekkibisneksen polarisoituneisuus. Tarkastelemalla 50 suurinta apteekkia ja niiden tulosta, saadaan herkullisia otsikoita. Miltä näyttäisi 50 pienintä apteekkia, niiden apteekkareiden työpanos verrattuna siitä saatuun palkkaan?

Minä ainakin myyn ylpeänä asiakkaille apteekkikosmetiikkaa ja ravintolisiä, en “sälää”, en “tilpehööriä” vaan tutkittuja, turvallisia ja luotettavia tuotteita kuluttajille, jotka arvostavat tuotteen laatua ja minun asiantuntemustani. Ja tällä panoksellani tuon tuottoa yritykselle, oli se sitten apteekki tai apteekkarin osakeyhtiö, joka maksaa minun ja työkavereideni palkat.

Kirjoittaja ymmärtää, että ohjelma oli tarkoitushakuinen, eivätkä haastateltavat voineet kaikelta osin vaikuttaa siihen sanomaan, joka lopulliseen ohjelman versioon oli keskusteluista leikattu.

Charlotta Sandler, apteekkiproviisori, Proviisoriyhdistyksen 1. varapuheenjohtaja