Proviisorien rajoitettu reseptinuusimisoikeus on mahdollisuus yhteiskunnalle

"Tavallisen reseptin pitäisi olla voimassa kolme vuotta. On aika hölmöä uusia reseptejä vain siksi, että ne ovat vanhentuneet. On lukemattomia oireita ja vaivoja, joihin käytetään lääkettä määräaikaisia kuureja tai tilapäisesti, mutta tämä ei vaadi lääkärin arviointia vuosittain. [-] Vuosikontrolleissa olisi aikaa muuhunkin kuin vakituisten lääkkeiden reseptimerkintöjen tekemiseen.” Näin kirjoitti lääninlääkäri Helena Kemppinen kolumnissaan (www.mediuutiset.fi, 26.4.2010) siitä, kuinka reseptien uusinta on terveyskeskuksissa suuri työkokonaisuus, joka ei ole vähenemässä.

Kemppisen kolumni herkisti kirjoittamaan siitä, miten Suomen Proviisoriyhdistyksessä on jo pitkään mietitty prosessia apteekkiproviisorien näkökulmasta. Apteekeissa tapahtuvalla uusimiskäytännöllä voitaisiin vähentää terveydenhuoltojärjestelmän kuormitusta ja parantaa lääkkeiden saatavuutta. Samalla voitaisiin hyödyntää nykyistä tehokkaammin proviisorien tieteellistä ammatillista osaamista ja kokemusta.

Proviisorit ovat korkeasti koulutettuja, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita lääkealan asiantuntijoita, jotka ovat myös yliopistojen luomissa valintamenettelyissä parhaiten menestyneitä farmasian ammattilaisia. Apteekeissa ei kuitenkaan ole proviisoreille sellaisia ammatillisia erityistehtäviä, joita ei voisi hoitaa myös jo alemman korkeakoulututkinnon suorittaneena. Rajoitettu reseptinuusimisoikeus voisi tulevaisuudessa olla yksi sellainen.

Proviisorien reseptinuusimisoikeutta on selvitetty Heikki Lehmuskeron PD-opinnäyteprojektityössä (Proviisori 2/2010, s. 24), jossa tarkastellaan eri maiden olemassa olevia malleja ja tutkitaan proviisorien ja apteekkarien suhtautumista palvelumallin luomiseen. Tutkimuksen mukaan valtaosa proviisoreista (82 prosenttia) kannattaa proviisorien reseptinuusimisoikeutta.

Suomen Proviisoriyhdistys edellyttäisi proviisorien rajoitetulta uusimiskäytännöltä selkeiden pelisääntöjen ja kriteereiden luomista. Hoitava lääkäri saisi toimintamallissa käytännössä aina tiedon reseptin uusinnasta ja voisi tältä osin valvoa toimintaa. Reseptinuusimiskäytännön tulisi olla luonteeltaan täydentävää – ei lääkärissä käyntiä poissulkevaa.

Apteekeissa on jo nyt hyvät lähtökohdat lääkitysten seuraamiseen sekä lääkehoitoihin sitoutumista ja lääkkeiden oikeaa käyttöä edistävän neuvonnan tarjoamiseen. Tulevaisuudessa vuorovaikutus- ja seurantamahdollisuudet paranevat, kun e-reseptijärjestelmä otetaan laajasti käyttöön. Apteekissa proviisori voisi esimerkiksi kysyä reseptiä uusiessaan potilaalta ennalta määritellyt kysymykset, joiden vastaukset välittyisivät e-reseptijärjestelmän kautta valtakunnalliseen reseptitietokantaan ja sieltä edelleen hoitavalle lääkärille.

Lääkehoidon kokonaisarviointipalvelu on erinomainen yleistyvä tulevaisuuden palvelu, joka soveltuu tiettyjen potilaiden lääkehoitoihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Proviisorien reseptienuusintapalvelu ei olisi yhtä raskas palvelukokonaisuus toteutettavaksi: se soveltuisi laajemmille potilasjoukoille ja olisi prosessina paljon nopeampi. Toivottavasti päättäjien, lääkärikunnan, alamme koulutusyksiköiden ja alamme muiden toimijoiden keskuudessa nähtäisiin tulevaisuudessa laajalti myös proviisorien reseptinuusimisoikeuden tuomat mahdollisuudet yhteiskunnallemme.

Pääkirjoitus, Proviisori-lehti 2/2010

Ville-Matti Mäkinen, päätoimittaja