Proviisorien
oma yhdistys

Onko kiireessä menty siitä, missä aita on matalin?

Lääkekorvausjärjestelmää pohtinut työryhmä antoi 15.2.2012 väliraportin, jossa ehdotetaan keinoja vastata hallitusohjelman 113 miljoonan euron säästötoimiin lakisääteisen sairasvakuutuksen lääkekorvausmenojen osalta. Raportista tulee selkeästi esiin, että kaikki raportin ehdotukset ovat mekaanisia ja helposti toteutettavia leikkauksia. Työryhmän ehdotukset eivät tuo minkäänlaisia rakenteellisia uudistuksia lääkkeiden sairausvakuutusjärjestelmään.

Työryhmä ehdottaa korvaustasoluokkien prosenttien alentamista. Se on sinänsä ihan hyvä ja välttämätön keino säästää sairausvakuutuskustannuksista. Ongelmallista on, että paljon lääkkeitä sekä kalliita lääkkeitä käyttävien kulut kasvavat euromääräisesti huomattavasti nykyiseen verrattuna.

Tässä vaiheessa työryhmä on vastannut vain helpoimpaan eli ensimmäiseen työryhmälle annetuista tehtävistä: 113 miljoonan euron säästötavoitteeseen. Toisena tehtävänantona on lääkekorvausjärjestelmää uudistaminen, siten että korvauksista hyötyvät erityisesti paljon lääkkeitä käyttävät henkilöt. Samassa yhteydessä edellytetään, etteivät kustannukset muodostu pienituloisille liian suureksi.

Suomen Proviisoriyhdistys ehdotti työryhmän suullisessa kuulemistilaisuudessa reseptikohtaista omavastuuosuutta, joka voisi olla esim. 5-10 euroa. Tästä omavastuuosuudesta ei maksettaisi lääkekorvausta. Toisin sanoen vain 5-10 euron hintarajan ylittävistä lääkkeistä maksettaisiin lääkkeen käyttäjille korvaus. Tämän 5-10 euron omavastuun tai sen alittavan reseptilääkeostoksen tulisi kerryttää vuosittaista lisäkorvausrajaa. Pienet lääkeostoista maksetut korvaukset työllistävät korvausjärjestelmää. Harvoin reseptilääkkeitä hankkiville ja edullisia reseptilääkkeitä käyttäville korvauksen merkitys on vähäinen. Paljon lääkkeitä käyttävät kuitenkin hyötyisivät reseptikohtaisesta omavastuusta, mikäli samalla vuotuista lisäkorvausrajaa alennettaisiin enemmän kuin työryhmän ehdottama 50 euroa. Reseptikohtaisen omavastuun ollessa riittävän suuri ehdotettua 5 % tukkuhintojen leikkausta voitaisiin kohtuullistaa ja siitä huolimatta saavuttaa tarvittavat säästöt. Tukkuhintojen 5 % leikkaus on lääkealan toimijoita kohtaan mielestäni liian raju. Tämä voi aiheuttaa toimialalla liian suuria ja nopeita rakennemuutoksia, joissa myös yhteiskunta helposti jää nettohäviäjäksi esimerkiksi investointien ja työpaikkojen vähenemisen myötä.

Työryhmässä on käsitelty myös vuosittaisen alkuomavastuuosuuden käyttöä. Alkuomavastuu voisi olla reseptikohtaisen omavastuun vaihtoehto. Työryhmän laskelmien mukaan jo 50 euron alkuomavastuu tekisi noin 87 miljoonan euron säästön vuoden 2013 hintatasossa.

Lääketeollisuuden ehdottamaa takaisinmaksu- ja palautusjärjestelmää sairasvakuutukselle tulisi käyttää. Takaisinmaksujärjestelmiä on jo käytössä useissa Euroopan maissa, miksi ei myös Suomessa!

Työryhmän tulee jatkotyössään huomioida, miten lääkekorvausjärjestelmän muutokset vaikuttavat terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin. Tätä ovat useat potilasjärjestöjen edustajat työryhmälle ehdottaneet. Suuria sairausvakuutusjärjestelmän säästöjä tehtäessä on todennäköistä, että terveydenhuollon kokonaiskustannukset kasvavat esimerkiksi lääkkeiden alikäytöstä johtuen. Sairaus, joka voitaisiin hoitaa riittävällä ja oikealla lääkityksellä aiheuttaa alilääkittynä monia kalliita terveyspalvelujen käyttökertoja.

Farmasian ammattilaisten kuten proviisorien ammattitaidon käyttäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa on vielä liian vähäistä. Vaikuttavan ja tarkoituksenmukaisen lääkehoidon kulmakiviä ovat lääkkeiden yhteensopivuus, oikea lääke, iäkkäiden hoitosuositusten huomioiminen sekä oikea annostelu. Lääkehoidot ovat proviisorien erityisosaamista vaativa tehtävä, johon tulee panostaa nykyistä huomattavasti enemmän. Tällöin saataisiin säästöjä lääkekuluihin. Proviisorien erityisosaamista voitaisiin hyödyntää myös mahdollistamalla proviisoreille rajattu reseptien uusimisoikeus. Rationaalisen lääkehoidon työkaluja kuten lääkehoidon kokonaisarviointia tulee hyödyntää, jotta lääkkeiden sairausvakuutuskulut ja terveydenhuollon kokonaiskustannukset pysyvät kurissa.

Uskon, että lääkekorvausmuutokset sairausvakuutusjärjestelmässä tulevat olemaan oikeudenmukaisia, jokaiselle osapuolelle kohtuullisia
sekä tuloksellisia koko terveydenhuollon järjestelmää ajatellen. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta keinoja sen saavuttamiseen löytyy.

Antti Hyytiäinen
Puheenjohtaja
Suomen Proviisoriyhdistys ry

Kommentit

Kelakorvausjärjestelmää yksinkertaistettava – ei uusia omavastuita

Iloitsen siitä, että Suomen Proviisoriyhdistys on kehittynyt vuosien mittaan merkittäväksi toimijaksi ja lausunnonantajaksi lääkehuollossa.

Lääkekorvausjärjestelmän kehittämisessä täytyisi ottaa huomioon muutosten vaikutus apteekkityöhön. Nykyinen työllistää apteekkia liikaa. Kaikki mahdollinen on tehtävä, jotta reseptintoimitus olisi apteekissa mahdollisimman nopeaa ja ammattitaito voitaisiin käyttää asiakkaan neuvontaa, ei byrokratiaan.

Proviisoriyhdistys on ehdottanut uudenlaisten omavastuuosuuksien käyttöönottoa; lääkekohtainen euromäärä ja/tai vuotuinen omavastuu. Kuinka tämä toteutettaisiin? Pelkäänpä, että apteekkien työ vain lisääntyisi. Vain sataprosenttinen eReseptin käyttö mahdollistaisi omavastuut sujuvasti. Silloin korvausoikeus löytyisi aina verkosta. Omavastuut ja erityiskorvausnumerot pois

Lääkekorvausjärjestelmä pitäisi pikemminkin yksinkertaistaa. Erityiskorvausnumerot ja nykyiset 3€ ja 1,5€ omavastuut pois. Äskettäin on uutisoitu, että B-todistusten kirjoittaminen tuhlaa 800 lääkärityövuotta Suomessa. Onko tässä järkeä? Jokainen insuliininkäyttäjä saa tänä päivänä korttiinsa numeron 103. Tilanne ei muuttuisi miksikään, vaikka insuliini olisi humaanilääkinnässä aina 100% korvattu. Osa silmänpaine-, psyyke-, muisti- ja syöpälääkevalmisteista on vielä kalliita.

Hyvän hoitovasteen vuoksi lääkekuluja kohtuullistetaan nykyisin erityiskorvausnumerolla. Näidenkin lääkkeiden kohdalla olisi mahdollista toteuttaa lääkekohtainen korvausjärjestelmä ilman erityiskorvausnumeroita valitsemalla lääkekohtaisesti perus-, alempi- tai ylempi erityiskorvaus. Samalla toteutuisi tavoite, jossa eniten lääkkeitä käyttävät saisivat lääkekorvauksia eniten.

Mistä säästöt? Jostakin on karsittava. Pienet pakkauskoot mm kipu-, iho-sydän- ja verisuonisairauksissa sekä lyhyet antimikrobikuurit voisivat olla ilman korvausta. Oraaliset diabeteslääkkeet voisivat olla perus- tai alemmassa erityiskorvausluokassa (lisäkorvausrajan ollessa nykyistä alempi). Lääketeollisuuden ehdottama teollisuuden tuki Kelalle olisi myös mielekästä. Nykyiset 3€ ja 1,5€ omavastuut eivät tuo Kelan kassaan juuri mitään. Työllistävät vain apteekkia ja Kelaa.

Erityisesti lääkekohtainen lisäkorvausomavastuu 1,5€, jonka kansanedustajat hätäpäissään keksivät, työllistää kovasti Kelaa. Omavastuiden tarkoitus lienee vähentää asiakkaan ostokertoja ja lääkkeiden hamstrausta. Ostokertojen rajoitusta toteutetaan nykyisin kaksinkertaisella tavalla: omavastuu ja 14 päivän sääntö. Omavastuu joutaa pois.

Nykyinen lääkekorvausjärjestelmä vaikeuttaa annosjakelutyötä apteekissa Omavastuiden poistolla voisimme samalla saavuttaa tärkeän tavoitteen; annosjakelussa päästäisiin kuittaamaan 2 viikon ostokerta Kelaan ja laskuttamaan asiakasta kuukausittain. Tämä mahdollistaisi tietojärjestelmien kehittämisen, ostokertojen ryhmäkuittauksen ja ryhmälaskutuksen. Apteekkien työ yksinkertaistuisi, asiakkaiden maksuhäiriöt vähenisivät ja apteekin likviditeetti paranisi.

Toivon, että Suomen Proviisoriyhdistys ottaisi lausunnoissaan huomioon muutosten kokonaisvaikutukset apteekkitoimintaan, jotta apteekkareilla olisi tulevaisuudessa mahdollista toteuttaa laadukasta apteekkitoimintaa.

Helena Rantanen, apteekkari, Aulangon apteekki, SPY:n perustajajäsen 1983

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.