Maata näkyvissä?

Ennen viimeisimpiä eduskuntavaalejamme vaikutti vahvasti siltä, että ehdokkailla ja puolueilla ei olisi erityistä halukkuutta lähteä rapauttamaan ammatillisen ja lääkitysturvallisuuden huomioon ottavan lääkehuollon perustuksia. Näin oli siitäkin huolimatta, että päivittäistavarakauppa jauhoi vahvasti ennen vaaleja, ja jauhaa edelleen, omaa kaupallisuuden sanomaansa. Toivoa sopii, että valituilla kansanedustajilla on viisautta olla rikkomatta sitä, mikä on perustuksiltaan kunnossa. Toivottavasti sosiaali- ja terveysministeriön Lääkepolitiikka 2020 -linjaukset kantavat hedelmää ja näkyvät tulevassa hallitusohjelmassa.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea julkaisi huhtikuussa oman vuoteen 2020 tähtäävän strategiansa. Strategian merkittävin painopisteen muutos on lääkehuollon linjaaminen sosiaali- ja terveysministeriön Lääkepolitiikka 2020 -linjausten mukaisesti osaksi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää. Fimean uuden strategian julkaisutilaisuudessa välittyi kuva siitä, että lääkealaa valvova viranomainen on lopullisesti ohittanut hetkellisen aallonpohjan ja lähtenyt vahvaan nousuun. Positiivista on ollut myös Fimean uudenlainen tapa tehdä sidosryhmäyhteistyötä. Kun kaikki keskeiset sidosryhmät on otettu mukaan keskustelemaan valmisteilla olevista määräyksistä, on saavutettu hyviä tuloksia. Mielestäni näin syntyneet uudet apteekkien palvelupisteitä ja verkkoapteekkitoimintaa koskevat määräykset ovat lähtökohdiltaan kestäviä ja ammatillisuuden huomioon ottavia.

Apteekkitoiminnan kehittämistyöryhmä sai työnsä valmiiksi maaliskuussa. Toteutuessaan työryhmän esitykset vievät ammatillisuuteen perustuvaa lääkehuoltoa piirun verran dynaamisempaan ja kestävämpään suuntaan. Viranomaisten pitäisi esimerkiksi ohjata nykyistä voimakkaammin apteekkien tarkoituksenmukaista sijoittumista, jotta hyvää lääkehoitoa voi saada tasavertaisesti koko maassa. Osa tärkeistä asioista jäi toki ratkaisematta, mutta nyt ne ovat ainakin pöydällä. Varmasti tärkein avoin kysymys on, minkälainen on se rahoitusmalli, jolla ammatillisuuteen perustuva lääkehuolto on tulevaisuudessakin mahdollinen.

Proviisorien uudelleenjärjestäytyminen on nyt edennyt siihen pisteeseen, että Farmasialiiton liittovaltuusto ottanee siihen nyt toukokuussa kantaa. Toivon Farmasialiiton liittovaltuuston ottavan tähän alamme kannalta kriittisen tärkeään asiaan positiivisen kannan. Tärkeää on myös, että tässä vaiheessa emme hukkaa enää aikaa, vaan siirrymme eteenpäin. Uusien järjestöjen rakentamistyö on viipymättä saatava käyntiin.

Tämänvuotinen Proviisoriliiton ja Proviisoriyhdistyksen yhteistyössä järjestämä Proviisoripäivä oli jälleen hyvä esimerkki siitä, mihin ammattikunnan sisäinen yhteistyö johtaa. Paikalla oli ennätysmäärä osallistujia, luennot olivat mielenkiintoisia ja osallistujien kesken vallitsi hyvä henki. Toimintaympäristömme haasteissa luovittaessa tätä henkeä ja yhdessä tekemisen meininkiä tarvitaan. Olemmehan samassa veneessä. Valitsemamme yhteistyön suunta on varmasti oikea, joten olisiko kohta jo maata näkyvissä?