Blogit edustavat kirjoittajansa näkemyksiä eivätkä näin ollen kuvaa yhdistyksen virallista kantaa.

Mitä ihmettä?

Olin pudota taannoin tuoliltani luettuani Farmasialiiton ehdotuksesta vapauttaa apteekkien yritysmuoto. Periaatteessa on hienoa, että palkansaajajärjestö kantaa tällä tavalla huolta työnantajayritysten rahoituspohjasta, mutta missä tässä oikein on palkansaajan kannalta se pihvi? Lähtökohtanahan täytyy olla, että näillä avauksilla järjestö uskoo parantavansa jäsenistönsä taloudellista ja/tai ammatillista asemaa.

Farmasialiiton esittämässä mallissa määräysvallan tulisi säilyä apteekkarilla, mutta tämän lisäksi omistajatahona voisi olla kuka tahansa. Taloudellisessa mielessä osakeyhtiö tarjoaa mahdollisuuden keventää yrittäjän verotusta ja hajauttaa omistusta esimerkiksi perheen sisällä. Mahdollinen kansainvälinen pääomasijoittaja pystyisi kotiuttamaan osuutensa voitoista konserniavustuksina veroparatiisissa sijaitsevaan emoyhtiöön. Miten tämä sitten parantaisi palkansaajan asemaa? Näinä kehysriihen aikoina tämä ei ainakaan palvelisi yhteiskunnan etua. Enkä usko, että kasvottomalla pääomasijoittajalla olisi sen enempää palkanmaksuhalukkuutta kuin paikallisella yrittäjälläkään.

Ammatillisessa mielessä nykymuotoisessa professioon perustuvassa apteekkariyrittäjyydessä taloudellinen ja lääkehuollon järjestämisvastuu on niputettu tiukasti yhteen. Lisäksi toiminnassa on lähtökohtana, että asiakkaan oikea ja turvallinen lääkehoito menee kaiken muun edelle. Osakeyhtiölain mukaisesti osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa osakkeenomistajille mahdollisimman paljon voittoa. Osakeyhtiössä osakkaat eivät ole taloudellisesti vastuussa yritystoiminnasta. Samalla kun vastuu kevenee, perustelut omistajuuden minkäänlaisesta rajaamisesta vähenevät. Näköpiirissä olisi hyvin pian Pirkkaa ja Rainbow´ta, tiukkaa ketjuohjausta ja kaiken ammattieettisyyden edelle meneviä myyntitavoitteita.

Toistaiseksi olemme vielä siinä tilanteessa, että ammatillisista lähtökohdista kehitetyt palvelut eivät elätä. Kassavirta syntyy lääkkeiden myynnistä. Silti palveluita pyritään kehittämään. Kuinka paljon pääomasijoittajat ovat valmiita uhraamaan rahaa uusien palveluiden kehittämiseen? Mitä uutta ulkopuolinen sijoittaja apteekkeihin toisi? Todennäköisesti lisää logistiikan osaamista, henkilöstön määrän optimointia, neuvotteluvoimaa suhteessa henkilöstöön ja tavarantoimittajiin sekä tiukat tavoitteet sijoitetun pääoman tuotolle. Onko esimerkiksi Ruotsissa saavutettu toiminnan vapauttamisen myötä jotain suurta, jotain jota pitäisi lähteä toteuttamaan myös suomalaisissa apteekeissa, jotain mikä on parantanut työntekijöiden tai asiakkaiden asemaa?

Perusteluna esityksessä täytyy olla yritystoiminnan rahoituspohjan laajentaminen. Perinteisesti apteekit ovat vaihtaneet apteekkaria lähes pelkän aineellisen omaisuuden hinnalla. Kauppahinnoissa aineettoman omaisuuden osuus on ollut suhteellisen pieni. Tämä on mahdollistanut sen, että kauppahinnat ovat pysyneet maltillisina ja apteekkarina aloittava proviisori on pystynyt rahoittamaan kaupan pankkilainalla. Luvanvaraisuuteen perustuvassa järjestelmässä käytäntö on mielestäni oikeudenmukainen ja perusteltu. Yrittäjäksi on voinut ryhtyä ilman suurta perintöä ja suvun rahoja. Tyytyisikö pääomasijoittaja siihen, että apteekkikaupan yhteydessä suoritettaisiin liikkeen luovutus ja käteen jäisi pahimmassa tapauksessa pelkkä varastonarvo? Tuskin. Vai vaihtaisivatko kaupassa omistajaa vain edeltävän apteekkarin omistamat osakkeet? Tällöin seuraajalle saattaisi jäädä perintönä liikekumppaniksi esimerkiksi apteekkarin perikunta.

Tuntematta sen tarkemmin Suomen osakeyhtiölainsäädäntöä en usko lainsäätäjällä olevan sen suurempia intressejä lähteä muuttamaan osakeyhtiölakia Farmasialiiton esittämään suuntaan. Pelkällä lääkelain muutoksella tuskin voitaisiin saavuttaa esityksen toimintamallia. Asiaa eteenpäin vietäessä vastaan saattaisi tulla kaikki tai ei mitään: nykytila tai omistuspohjan ja siten koko järjestelmän täysi liberalisointi.    

Mihin sitten tarvittaisiin lisää ulkopuolista pääomaa? Ammatillisen toiminnan kehittäminen ei mielestäni sido suuria pääomia. Vai paljonko esimerkiksi uuden palvelun kehittäminen tai henkilöstön kouluttaminen syö pääomaa? Enemmän kuin rahaa se vaatii tahtotilaa. Mielestäni alaa pitäisi lähteä kehittämään muista lähtökohdista. Olen varma, että ammatillinen apteekkitoiminta Suomessa ei vielä ole tiensä päässä. Esitänkin näin apteekkiproviisorina vilpittömän toiveen siitä, että alan toimijat lopettaisivat sooloilun ja lähtisivät yhdessä miettimään sitä, mikä olisi se mielekäs yhteinen tulevaisuus, joka palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla yhteiskuntaa, asiakkaita ja alan toimijoita.

Antti Vaara

Kirjoittaja toimii proviisorina apteekissa

Käyttäjän Antti Vaara kuva
-
Antti Vaara