Voiko vastuun ulkoistaa?

Yhä useammassa apteekissa on työntekijöitä, jotka eivät ole suorassa työsuhteessa apteekkariin. Nämä työntekijät ovat kolmannen osapuolen palveluksessa ja toimivat apteekkiin nähden niin sanotussa vuokratyösuhteessa. Työvoiman ulkoistamista voidaan pitää myös meidän alallamme trendinä. On myös apteekkeja, joiden henkilökunta on ulkoistettu lähes kokonaan.

Siihen nähden miten merkittävästä kehityssuunnasta on ollut kyse, on keskustelua vuokratyövoiman käytöstä ja sen sopivuudesta apteekkiympäristöön käyty yllättävän vähän. Selkeitä pelisääntöjä siitä, miten ja missä tilanteessa vuokratyövoiman käyttö apteekeissa on suotavaa, ei ole olemassa. Apteekkijärjestelmämme proviisoriapteekkari ottaa henkilökohtaisesti sekä taloudellisen että ammatillisen vastuun toimialueensa ihmisten lääkehuollon järjestämisestä. Tässä roolissa apteekkarin tärkein vastuu on varmistaa, että asiakkaat saavat oikeat lääkkeet ja että lääkkeistä annettava lääkeneuvonta on oikeanlaista, riippumatonta ja laadukasta.

Apteekin lääkeneuvonnan aktiivinen kehitystyö edellyttää vakiintuneen henkilökunnan jatkuvaa ja suunnitelmallista kouluttamista. Voiko apteekkari varmistaa lääkeneuvonnan laadun ja riippumattomuuden, jos hän ostaa pääosan tarjoamistaan lääkeneuvontapalveluista kolmannelta osapuolelta? Miten apteekkari voi olla varma kolmannen osapuolen riippumattomuudesta esimerkiksi lääketeollisuuden tai lääketukkukaupan suuntaan?

On tärkeää, että jatkossa kiinnitetään määräystasolla huomiota siihen, että apteekin hoitajan tulee olla suorassa työsuhteessa apteekkariin. Nykytilanteessa on mahdollista, tai sitä ei ainakaan ole kielletty, että apteekkari voi ulkoistaa apteekin hoidon vuokratyövoiman kautta kolmannelle osapuolelle, joka voi teoriassa olla esimerkiksi lääketeollisuuden tai -tukkukaupan omistama yritys. Tämä mahdollisuus on mielestäni vahvasti nykylainsäädännön hengen vastainen.

Vuokratyövoiman erityisen runsas käyttö rasittaa myös apteekin muuta henkilökuntaa. Usein vaihtuvien työtovereiden perehdyttäminen syö resursseja ja on pois apteekin kehitystyöstä ja asiakaspalvelusta. Apteekkariuraa tavoittelevien proviisoreiden kannalta olisi lisäksi syytä saada selvyys siihen, miten apteekkilupien myöntäjä FIMEA arvottaa proviisorin vuokratyöstä saadun työkokemuksen. Ovatko esimerkiksi lyhyet useissa eri apteekeissa tapahtuneet työkomennukset samanarvoisia kuin yhdessä apteekissa tehty pitkäjänteinen kehittämistyö ja näin saatu esimieskokemus?

En väitä, että vuokratyövoiman käyttö on kaikissa olosuhteissa pelkästään negatiivinen asia. Vuokratyövoiman käyttö on varsin perusteltua, kun sitä käytetään apteekin vakiintuneen henkilöstön tukena esimerkiksi kesälomien ja sairauspoissaolojen aikana. On silti tärkeää, että viimeistään nyt alan sisällä tunnistetaan vuokratyövoiman käytön riskit ja mahdollisuudet. Pelisäännöt siitä, miten ja minkälaiset yritykset voivat toimia apteekin sisällä, on luotava mahdollisimman pian. 

Kirjoittaja on Suomen Proviisoriyhdistyksen puheenjohtaja.