Proviisoreiden ammattitaitoa on järkevää hyödyntää lääketurvatoiminnassa

Julkisuudessa vellonut kohu sikainfluenssarokotusten turvallisuudesta osoittaa selkeästi, miten tärkeää on, että kaikki terveydenhuollon ammattilaiset ymmärtävät oman roolinsa lääketurvatoiminnassa. Lääkkeiden mahdolliset haitat tulee ilmoittaa, raportoida, arvioida ja tunnistaa mahdollisimman nopeasti, jotta lääkkeen käyttöön mahdollisesti liittyvät riskit voidaan tunnistaa ja laajemmat haitat ehkäistä.

Lääketurvatoimintaa (pharmacovigilance) tehdään koko lääkkeen elinkaaren ajan aina tutkimusvaiheesta markkinoilta poistumiseen asti. Mutta lääketurvatoiminnan näkyvin osa lienee myyntiluvan myöntämisen jälkeinen, esille tulleiden haittavaikutusten ilmoittaminen, raportoiminen, haittavaikutustiedon kerääminen ja arviointi. Lääkkeen saama myyntilupa ei automaattisesti tarkoita sitä, että lääkkeen kaikki haittavaikutukset olisivat tulleet esille kliinisissä lääketutkimuksissa.

Sekä resepti- että itsehoitovalmisteita on vedetty pois markkinoilta valmisteisiin liittyneiden haittavaikutusten vuoksi: joitakin vuosia sitten markkinoilta vedettiin pois uuden sukupolven tulehduskipulääkkeitä, kun haittavaikutusraporteista saatiin signaaleja, joiden perusteella lääkkeiden mahdolliset riskit osoittautuivat hyötyjä suuremmiksi. Ja itsehoitopuolelta muistamme ainakin jo vuodesta 1961 markkinoilla olleen klobutinolin, jonka valmistaja veti pois markkinoilta vuonna 2007, kun sen havaittiin aiheuttavan hetkellisiä rytmihäiriöitä. Eikä ole pitkä aika siitäkään, kun yleisesti turvallisena pidetty antihistamiini terfenadiini jouduttiin vetämään pois itsehoidosta, kun sen ja sienilääke itrakonatsolin välinen hengenvaarallinen rytmihäiriöön johtava yhteisvaikutus havaittiin.

Potilasturvallisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että koko ketju haittavaikutusten raportoinnissa toimii. Sekä viranomaiset että myyntiluvanhaltijat etsivät ja arvioivat saamistaan haittavaikutusilmoituksista signaaleja. Signaalien etsinnässä on oleellista, että terveydenhuollon ammattilaiset, myös proviisorit ja farmaseutit, täyttävät velvollisuutensa ja ilmoittava tietoonsa saamat epäilyt lääkkeen aiheuttamista haittavaikutuksista.

Farmasian alan ammattilaisten tulee mielestäni ottaa aikaisempaa vahvempi rooli erityisesti itsehoitolääkkeiden lääketurvatoiminnassa. Apteekkilaiset kohtaavat lääkkeiden käyttäjät useammin kuin lääkärit. Itsehoitolääkkeidenkään osalta ei voida tuudittautua ruususen uneen ja olettaa, että itsehoitolääkkeillä ei ole odottamattomia haittavaikutuksia. Erityisesti uuden tuotteen siirtyessä itsehoitoon on apteekkihenkilökunnan rooli lääketurvatoiminnassa mielestäni korostunut. Haittavaikutusten ilmoittaminen ja lääketurvatoiminta laajempana kokonaisuutena on asia, joka tulisi ottaa voimakkaammin esille itsehoitolääkkeiden myyntikanavasta käytävässä keskustelussa. Onko kaupan tai huoltoaseman kassalla ammattitaitoa tunnistaa tai raportoida edelleen mahdolliset tietoonsa saamat haittavaikutukset? Ei ole!

Tärkeä osa lääketurvatoiminnan ylläpitoa on apteekkien toimintaohjeiden luominen ja ylläpito, sekä henkilöstön kouluttaminen. Apteekeissa tulisi olla lääketurvatoiminnasta vastaava henkilö. Tämän vastuuhenkilön rooli lankeaisi luontevasti proviisorille. Proviisorin ammattitaidolla pystytään paitsi luomaan toimintaohjeita ja kouluttamaan henkilökuntaa, mutta myös arvioimaan viranomaisten ja tieteellisiä kannanottoja ja lausuntoja. Olisi järkevää luoda apteekkeihin maan kattava harmonisoitu toimintaohjeisto ja koulutusmateriaali, joka takaisi haittavaikutusten yhdenmukaisen ilmoittamisjärjestelmän ja korkean laadun. Tällöin lääketurvajärjestelmän kehittäminen ja ylläpito olisi helpompaa, ja se kuormittaisi vähemmän apteekkien ylikuormitettuja resursseja.

Proviisoreiden roolin vahvistaminen lääketurvatoiminnassa edellyttäisi voimakkaampaa panostusta lääketurvatoiminnan koulutus- ja tutkimustyöhön. Lääketeollisuudelle lääketurvatoiminta on lakisääteinen tehtävä, mutta valmiita osaajia ei näihin tehtäviin kouluteta. Proviisoriopintojen erikoistumisvaiheessa voisi olla järkevää pystyä suuntautumaan lääketurvatoimintaan. Jos tehdään oikeita ratkaisuja, yhä suurempi joukko proviisoreita voisi työllistyä tehtäviin, joissa tarvitaan lääketurvatoiminnan osaamista. Lääketurvallisuuden parantumisesta hyötyisivät ennen kaikkea potilaat ja suomalainen yhteiskunta. On meidän kaikkien yhteinen etu, että lääketurvatoiminta saa alallamme kaiken sen ansaitseman huomion.

Kirjoittaja on Suomen Proviisoriyhdistyksen puheenjohtaja.