Blogit edustavat kirjoittajansa näkemyksiä eivätkä näin ollen kuvaa yhdistyksen virallista kantaa.

Ryhmämentoroinnista uusia ajatuksia uralle

Työpaikallani HUS:ssa haettiin esimiehiä mentorointipilottiin. Mentoroitavat ja mentorit saivat itse ilmoittautua ja lisäksi sai ilmiantaa hyviä, kokeneita esimiehiä mentoreiksi. Ilmoittauduin heti mentoroitavaksi. Esimiesuraa oli takana noin 1,5 vuotta joten hyvät neuvot olivat tervetulleita.

Ohjelma käynnistyi aloitustapaamisella. Oma mentorini oli johtotehtävissä oleva esimies. Toinen mentoroitava oli kaltaiseni uusi esimies. Olimme siis kolmen tiimi, kaikki eri yksiköissä, erilaisissa tehtävissä, mutta yhteinen nimittäjä oli esimieheys ja toki työskentely HUS:ssa. Vuoden kestävän mentorointiohjelman aikana pienryhmämme tapaamiskertojen määrä ja aiheet olivat ryhmämme päätettävissä. Teimme alkajaisiksi rungon mentorointivuodelle, koitimme sisällyttää siihen kaikki tärkeiksi kokemamme aihealueet. Lisäksi mentorointivuodelle tehtiin mentorointisopimus, jossa määriteltiin osapuolten tavoitteet. Tapaamisia meillä oli noin kuukauden välein, ensiksi kävimme aina päivän polttavat asiat läpi ja sitten siirryimme varsinaisiin keskusteluaiheisiin. Vuoden aikana tuli jaettua ajatuksia mm. työhyvinvoinnista, viestinnästä, palautteen antamisesta, esimiehen vastuista ja delegoimisesta. Sain myös hyviä vinkkejä ajankäytön hallintaan.

Mentorointiohjelmassa oli lisäksi välitapaaminen ja päätöstapaaminen koko mentorointiporukalla. Oli mukavaa kuulla muiden mietteitä ja heidän käsittelemiä aiheita. Lisäksi puolessa välissä saimme kollektiivista palautetta mentoreilta ja he meiltä mentoroitavilta. Ilokseni voin todeta, että oma ryhmäni toimi aktiivisesti ja aikaa keskustelulle löytyi aina. Tapaamiset piti vain laittaa kalenteriin hyvissä ajoin; taisimme sopia puoli vuotta aina kerrallaan! Valitettavasti yhteisen ajan puute tuntui vaivaavan joitain ryhmiä. On siis oltava aidosti kiinnostunut kehittämään itseään ja antauduttava keskustelulle jos mentoroinnista haluaa hyötyä. Lisäksi omaa oppimista voi tukea esimerkiksi oppimispäiväkirjan avulla. Tärkeää on löytää itselle sopivat keinot ja pysyä niissä.

Mentorointiin joutuu panostamaan. Aikaa ja ajatuksia. Aika usein tuntui olevan tiedossa ongelma ja ratkaisu, mutta jokin ponnahduslauta siitä välistä puuttui. Tuki omille ajatuksille? Mentorointiin joutuu heittäytymään. Mieli avoinna. Ryhmässä on erilaisia ajatuksia, kuin pienessä työyhteisössä. Kun niitä käy läpi luottamuksellisesti, ymmärtää taas asioita laajemmin. Mentoroinnista saa uutta virtaa ja ajatuksia. Teimme SWOT-analyysin ja kävimme omia vahvuuksia ja heikkouksia läpi välitapaamisessa. Meissä kaikissa mentoroitavissa tuntui olevan paljon potentiaalia, ja onneksi -paljon kehitettävää!

Hakeako siis mentoroitavaksi? Sitä kannattaa pohtia ennen ilmoittautumista. Jos aikaa ei kalenterista saa raivaamallakaan, ei kannata. Itsensä kehittäminen vaatii aikaa ja mentorointiprosessi on kaikessa hauskuudessaankin oppimista. Jos olet hakemassa uutta suuntaa ajatuksille, pohdit työhön tai opiskeluun liittyviä teemoja, tahdot ratkaista asioita, silloin mentorointi voi olla väylänä uusille urille!

Helinä Minkkinen

Kirjoittaja toimii asiantuntijaproviisorina HUS-Apteekissa sekä hallituksen varajäsenena Suomen Proviisoriyhdistyksessä

Käyttäjän Helinä Minkkinen kuva
-
Helinä Minkkinen