Yhdessä kohti parempaa lääkehuoltoa

Kesällä 2016 liekkeihin roihahtanut keskustelu apteekkitoiminnan vapauttamisesta sai monet tahot varpailleen. Helsingin Sanomiin ja muihin saman mediatalon viestivälineisiin ovat kirjoitelleet poliitikot, ammattiyhdistysten edustajat, valtion virkamiehet ja ties kuinka monet muut. Jokainen tätä tekstiä lukeva varmasti tietää, mistä asioista noissa kipakoissa kannanotoissa on keskusteltu, mutta kerrataan vielä hieman: Ruotsissa ja Norjassa apteekkialaa ei säädellä yhtä paljon kuin Suomessa ja noissa maissa lääkkeet ovat kuluttajalle Suomea edullisempia. Kansanedustaja Antero Vartia (Vihr.) nosti heinäkuussa kissan pöydälle, minkä jälkeen keskustelua on käyty aktiivisesti kaikilla turuilla ja toreilla. Taustalla on lääkekulujen vähentäminen yhteiskunnan ja yksilön näkökulmasta, mikä on toki jalo tavoite ajettavaksi. Myös yksittäisille apteekkareille nykyjärjestelmän takaama tulotaso nähdään alan ulkopuolelta ongelmallisena. Hallituspuolueiden asettama apteekkityöryhmä julkaisi 24.4. selontekonsa, joka ottaa kantaa apteekkialan uudistamiseen lyhyellä aikavälillä.

Keskustelun vastapuolella on toiminut apteekkarien etuja ajava ammattiyhdistys Apteekkariliitto, jonka kanta apteekkialan vapauttamiseen on lyhyesti ollut ”ei käy”. Apteekkariliitto julkaisi oman ehdotuksensa lääkealaan liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi vuoden 2016 lopulla. Tässä mallissa apteekkilupien määrää lisättäisiin ja lyhytaikaiset alennukset itsehoitolääkkeille sallittaisiin. Toisin sanoen julkisrahoitteisen lääkehuollon kokonaiskustannukset eivät juuri alenisi ja liiton piiriin saataisiin lisää toimijoita, eli ehdotus on täysin ammattiyhdistyksen etujen mukainen. Hallituksen apteekkityöryhmän linjaukset myötäilevät yllätyksettömästi pääpiirteiltään Apteekkariliiton esitystä. Keskustelu on tähän päivään asti jatkunut samaan tyyliin, jossa alan ulkopuolelta tulevat tahot ehdottavat muutoksia alalle ja alan omat toimijat kehittävät kilpaa parempia syitä, joiden vuoksi uudistukset eivät käy päinsä.

Tässä vaiheessa lukija ihmettelee, miten uudistukset vaikuttaisivat apteekkien työntekijäsektoriin. Hyvä kysymys; kumpikaan osapuoli ei juuri ole tuonut esille apteekkialan uudistusten vaikutuksia työntekijän näkökulmasta. Opiskelijakollegani haastattelivat ruotsalaisia farmasian opiskelijoita Pinsestævne-tapahtuman yhteydessä ja viesti oli selvä: alan kiinnostus alenee, mikäli tulostavoitteet asettuvat farmaseuttisten tavoitteiden edelle. Myös aivopako alalta on mahdollista. Voin täydestä sydämestä itse sanoa, etten todellakaan haluaisi työskennellä apteekissa, jos tärkein tehtäväni olisi apteekin tuloksen kasvattaminen asiakkaan tarpeisiin perustumattomalla myynnillä.

Paperille laitettuna tilanne kuulostaa käsittämättömältä. Keskustelun osapuolet vaikuttavat kaivautuneen omiin poteroihinsa mielipiteineen sen sijaan, että jokin taho (esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriö?) kokoaisi työryhmän, jonka tavoitteena olisi järkeenkäyvän mallin kokoaminen nykyisen pohjalta. Apteekkitoimintaa ulkopuolelta tarkastellessa on helppo nähdä ala pelkkänä kannattavana lääkkeiden vähittäistavarakauppana siinä missä apteekeissa toiminta koetaan osaksi terveydenhuoltoa. Apteekkarit toivoisivat selkeämpää roolia terveydenhuollossa ja päättäjät tavoittelevat lääkekulujen kehitykseen kohtuullisuutta tulevina vuosina suurten ikäluokkien eläköityessä. Yhteiskuntaa valistaakseen Apteekkariliitto on teettänyt runsaasti ulkopuolisia selvityksiä, joiden mukaan apteekeissa suoritettava itsehoidon lääkeneuvonta säästää julkiselta terveydenhuollolta miljoonittain rahaa. Vastapuolella Googlen ihmeellisen maailman valistamat poliitikot kokevat neuvonnan tarpeettomaksi, koska he itse tietävät parhaiten, mikä heitä vaivaa ja mikä apu heille parhaiten sopii. Jokainen apteekin ammattilainen tietää, ettei tämä todellakaan pidä paikkansa.

Sote- ja maakuntauudistuksen pyörityksessä lakiin kirjattu apteekkien rooli terveydenhuollon toimijoina selkeyttäisi apteekkien toimintaa huomattavasti ja mahdollistaisi apteekkitoiminnan integroinnin osaksi julkista ja yksityistä terveydenhuoltoa nykyistä paremmin. Kaikkein vilkkaimpien kauppapaikkojen varaaminen Yliopiston Apteekin toimipisteille nykyistä laajemmin vähentäisi yksittäisille ihmisille kasautuvia tuloja. Lääketaksan uudistuksella, jossa apteekin tulosta irrotetaan myytyjen lääkkeiden hinnasta esimerkiksi korotetun vakio-osuuden tai toimitusmaksun avulla, olisi mahdollista hillitä lääkekulujen kasvua ilman, että yksikään osapuoli kokee merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Tukkukauppojen osuus lääkkeen hinnasta on selvitettävä, kuten hallituksen apteekkityöryhmän selonteossakin huomautetaan. Uusien, entistä kalliimpien mutta tehokkaampien terapioiden vaikutus lääkekuluihin on poliittisin päätöksin pyrittävä minimoimaan.

Kokonaisuudessaan apteekkialaa koskeva keskustelu on junnannut paikallaan jo pitkään, vaikka hallituksen apteekkityöryhmän selvitys joitakin ratkaisuja tarjosi. Toivoisinkin, että keskustelu avattaisiin myös tavallisille apteekkialan ammattilaisille, eikä vain ammattiyhdistyspomoille, joiden tehtävä on työkseen vaalia jäsentensä etuja. Lääkekulujen kohtuullisuuden ja lääkehuollon sujuvuuden pitäisi olla keskustelun tavoitteena osapuolten puolue-, yhdistys- tai koulutustaustoista huolimatta. Ala jää kehityksen jalkoihin, mikäli emme suostu uudistumaan.

Samuli Auno

Kirjoittaja on pian farmaseutiksi valmistuva proviisoriopiskelija ja Yliopiston farmasiakunnan koulutuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja, joka ei ymmärrä pitää suutaan kiinni silloin kun pitäisi. Olen poliittisesti sitoutumaton ja kirjoitan omana itsenäni.

Twitter: @attesamuli