Farmasiaa ad libitum

Apteekkitoimintaan ja farmasiaan liittyy perinteisesti normien ja sääntöjen pilkuntarkka noudattaminen. Alamme vakiintuneisiin toimintamalleihin kuuluu, että sääntöjä ja sääntelyä kaivataan myös monesti sellaisille toiminnan alueille, minne niiden luominen on jopa mahdotonta. Monesti olen miettinyt onko tähän suurempana syynä turvallisuushakuisuus vai haluttomuus tehdä henkilökohtaisia päätöksiä.

Opiskeluajan ensimmäisen apteekkiharjoittelun jälkeen vaihdoimme opiskelukavereiden kanssa kahvipöydässä kokemuksiamme apteekkiharjoittelustamme. Olimme juuri imeneet itseemme apteekkitoiminnan sääntöjä ja sääntelyä sekä opetelleet toimittamaan reseptejä ns. Kelan tavalla, sinisen kansion sääntöjen mukaan. Tähän ahtaaseen sääntörakennelmaan toi raikkaan tuulahduksen jonkun opiskelukaverin kertoma kaupunkitarina toimitettavaksi tulleesta reseptistä, joka oli kirjoitettu wc-paperille. Tarinan paperi sisälsi riittävän informaation ja oleelliset lääkärin tunnistamiseen tarvittavat tiedot, joten estettä sen toimittamiselle ei ollut. Kela-korvausta toimitettavasta lääkkeestä ei kuitenkaan voinut antaa, sillä sitä ei ollut kirjoitettu Kelan hyväksymälle lomakkeelle. Ei auttanut, vaikka paperi oli kaksinkertaista ja ensimmäiseen kerrokseen tussilla kirjoitettu teksti oli kopioitunut myös toiseen kerrokseen, jolloin sitä olisi voinut käyttää laskuosana.

Proviisoriyhdistyksen ja Apteekkariliiton yhdessä järjestämässä ensimmäisessä Pro Pharmacia-sarjan koulutuksessa käsittelimme päivän verran lääkepolitiikkaa ja -juridiikkaa EU:ssa. Päivän aikana nousi useaan otteeseen esille myös kaakkoisesta Euroopasta saapuneiden omatoimimatkailijoiden tutuksi tekemä sanapari - vapaa liikkuvuus. Tällä EU:n perusprinsiipillä käydään oikeutta ja perustellaan erityisesti komission taholta mm. terveydenhuollon ja apteekkitoiminnan liberalisointiin pyrkiviä toimenpiteitä. Vapaan liikkuvuuden periaatteiden mukaan hyvin läheisessä tulevaisuudessa sairaanhoitoa voi hakea mistä tahansa EU-maasta ja siihen saisi myös aina korvauksen kotimaan käytäntöjen mukaan. Samoja periaatteita noudattaen missä tahansa EU-maassa kirjoitettu lääkemääräys on validi toisessa EU-maassa.

Vaikka en olekaan suuri sääntöjen ja sääntelyn ystävä, niin lääkitysturvallisuutta ja rationaalista lääkehoitoa vaativa sisäinen ääni haluaisi tällä kertaa näyttää närhen munat kaikille vapaata liikkuvuutta terveydenhuoltoon vaativille. Koen, että jatkossakin on useimmissa tapauksissa parempi vaihtoehto ohjata matkailija kyrillisten ja kreikkalaisten kirjainten maasta suomalaiseen terveydenhuoltoon kuin lähteä arvailemaan ulkomaalaista lääkemääräystä muistuttavan paperilappusen mystistä sisältöä. Näin toimittaessa matkailija saa apteekista mukaansa jotakin hyvin suomalaista. Tarkoitan tällä virallista Kelan hyväksymää laskuosaa, jolla hän voi hakea oman maansa Kelasta lääkekorvauksia sen käytäntöjen mukaan.

Kirjoittaja toimii Suomen Apteekkariliiton farmaseuttisella osastolla asiantuntijaproviisorina.