Blogit edustavat kirjoittajansa näkemyksiä eivätkä näin ollen kuvaa yhdistyksen virallista kantaa.

Potilaan vastuuttaminen – lääkehoitojen (oma)seuranta

Kiire – sitähän riittää nykypäivänä. Joka alalla valitellaan samaa asiaa: -Ei ehdi! -Ei pysty! Pitäisi kyetä repeämään kahteen tai pikemminkin kolmeen paikkaan yhtä aikaa. Tekemättömät työt kasaantuvat myös, tai ehkäpä erityisesti, terveydenhuollon saralla. Yritetään tehostaa toimintaa mitä erilaisimmilla toimintamalleilla, keskittämällä tai supistamalla sekä karsimalla tekijöitä ja tietenkin, laadusta tinkimättä. Paremmat palvelut pienemmällä rahalla. Uskoo, ken haluaa.

Lääkemääräysten voimassaoloaikaa pidennetään kahteen vuoteen. Samalla vähenee taatusti julkisen terveydenhuollon puolella lääkärissä käyntien määrä. Mitäs sinne menemään, kun kaikki on ”kunnossa” ja resepteissä riittää virtaa. Lääkärit säästävät työaikaa ja yhteiskunta muutaman miljoonaa euroa. Pientä, sanon minä.

Moni lääkehoito epäonnistuu riittämättömän seurannan vuoksi ja tästä syystä hoitovaste ei ole sitä, mitä pitäisi. Haittavaikutuksista sekä päällekkäisistä lääkityksistä kärsitään turhaan. Edellä mainituista seikoista aiheutuu taatusti suurempia kuluja kuin, mitä reseptien voimassaoloajan pidentämisellä ja potilaiden check-uppien harventamisella säästetään. Sitä paitsi, pitäähän autokin katsastaa vuoden välein, vaikkei mitään kolinoita kuuluisikaan. Viimekädessä kustannukset huonosta hoitotasapainosta kaatuvat yhteiskunnalle. 

Potilaiden lääkelistoissa on suuria puutteita. Tämä todetaan perjantaina 10.4.2015 ilmestyneessä Mediuutiset-lehdessä. Miksi? Kuka ei pidä lääkelistoista huolta? Kenen kuuluisi pitää lääkelistoista huolta? Kenen on vastuu? Kuka tästä kärsii? Puhutaan, että potilaan pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta (lääke)hoidostaan. Hoidosta, johon hän ei mahdollisesti olisi ikinä joutunut, jos olisi pitänyt parempaa huolta terveydestään. Mahtaakohan onnistua tuo potilaiden vastuuttaminen, varsinkin jos osalla on suuria tiedollisia ja taidollisia puutteita lääkehoitojen ja terveellisten elämäntapojen suhteen, tietotekniikasta nyt puhumattakaan. Emme me kaikki ole nuoria ja notkeita, osaavia monitaitureita. - Ei vaan kykene!

Lääkehoito-oppi pitäisi saada pakolliseksi aineeksi peruskouluun terveystiedon yhteyteen. Ei vastuuta voi siirtää terveydenhuollolta potilaille, ennen kuin varmistutaan kaikkien kyvystä selvitä ja huolehtia omasta hoidostaan. Maaliskuussa pidetyn Lääkehoidon päivän teema oli lääkehoitojen seuranta, eikä syyttä. Seurantaa ei saa vain sivuuttaa ja todeta, että potilas seuraa ja palailee, jos on tarvetta – jos palailee.

Voisiko lääkehoitojen seurantavastuuta jakaa joillekin, jotka jo toimivat alalla – lääkehoitojen ammattilaisina? 

Tätä pitäisi nyt pysähtyä ajattelemaan tarkemmin – kiireestä huolimatta, pakko ehtiä! 

 

Jarno Kaarlas

Proviisoriyhdistyksen hallituksen varajäsen ja RU-työryhmän jäsen

 
Käyttäjän Jarno Kaarlas kuva
-
Jarno Kaarlas